Seuraretki Koivikon Ratsutilalle


Sonja:

Tulimme tallille aamulla noin puoli yhdeksän aikoihin. Linja-auto saapui vähän sen jälkeen. Hevoset vietiin tarhoihin aamuheinien jälkeen ja kaikki mukaan lähtijät odoteltiin paikalle. Linkku starttasi pihasta suurin piirtein 9.05 ja matka sai alkaa. Matka oli hauska ja takapenkeillä pelattiin myös korttia ja laulettiin musiikin mukana. Matka tuntuikin nopealta, kun saavuimme jo Kempeleen alueelle. Oikeaa risteystä hakiessa menimmekin vähän ohi, mutta peruuttamalla pääsimme oikeaan suuntaan.Tallin pihalla oli pari söpöä hevosta tarhailemassa. Menimme suoraan tallirakennukseen. "Eteistila" oli mukava ja aika suuri. Siinä aulassa oli myös monille iloinen yllätys. Karkkikone! Tallin työntekijä tuli kohta kertomaan meille päivästä ja sitten saimmekin tietää ensimmäisen tunnin ratsastajat... Ratsastajat siirtyivät tallin puolelle ja iso yllätys oli kun ovesta suoraan näkyi pilttuussa seisova Kille, joka näytti ihan Bastillin kloonilta :D Työntekijä kertoi hevosista aina yksi kerrallaan ja sitten katsottiin kuka meni kelläkin. Kun hevoset tiedettiin, niin saimme heti alkaa laittamaan poneja. Parilla tytöllä oli ongelmia kun poni ei antanutkaan tulla harjaamaan pilttuuseen, vaan käänsi pepun eteen! Kun hoitelut oli tehty, haimme varusteet ja aloimme laitella heppoja valmiiksi. Pieni Eestinhevonen Rofa ei oikein tykännyt kuolaimista ja nauskaisi samalla ratsastajalle ruhjeen, mutta tästä selvittiin. Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme taluttamaan poneja maneesiin. Ilma oli vähän märkä, mutta ei sitä kukaan huomannut, kun niin innoissaan ratsastajat odottelivat tuntia. Tytöt pääsivät selkään ja tunti alkoi.Heti huomasi, että hepat pelkäsivät hieman toista päätyä ja kiersivät sen kaukaa. Reippaat ratsastajat saivat kuitenkin ponit tottelemaan. Ensimmäinen tunti sujui mukavasti ja sitten seuraava ryhmä tuli ratsastamaan. Aikuiset olivat toisessa ryhmässä. Sekin tunti oli hyvä kokemus monille. Ja näin taas kolmas ryhmä sai ratsunsa kuntoon ja pääsivät ratsastelemaan. Muitten tuntien aikana edellisen ryhmän ratsastajat saivat herkutella talon tekemällä makaronilaatikolla ja jälkkäriksi pannaria... Nam!Viimeisen ryhmän ratsastajat joutuivat odottelemaan, kun ohjaaja ei näkynyt ja hevosia ei saatu jaettua. Pian taas työntekijä kuitenkin pilkahti jostain ja viimeisetkin ratsastajat pääsivät tunnille. Väsyneimmät retkeilijät vetäytyivät jo linja-autoon lepäilemään, vaikka hiljaista siellä ei ollut... Aapo löysi linkku-sedältä kivoja kolikoita ja kävi näyttämässä kaikille miten rikkaaksi tuli! Viimeiset ratsastajat tulivat syömään ja aikuisille oli tarjolla munkkikahvit. Pikku hiljaa kaikki pääsivät autoon ja paluu matka alkoi.

Heli:

Äidin kannalta suurimpana toiveena päivälle oli, että sää olisi hiukan parempi kuin edellisenä keväänä eli säästyisimme räntäsateelta. Siitä reissusta taisi päällimmäisenä jäädä mieleen jäätyneet sormet ja varpaat…Matka sujui rattoisasti jutellen eikä edes uni päässyt yllättämään, kuten yleensä. Pieni ohiajo taisi mennä perinteen mukaan, mutta aurinko paistoi hienosti perillä! Ihana lämpö!Päivä itsessään meni todella nopeasti ja aikamoisen tehokkaastikin hevosenjakoineen ja ruokailuineen. No, lopussa ruokailussa odoteltiin, mutta tallin väki oli todella ystävällistä ja avuliasta ja kahviakin saatiin yllin kyllin J. Muiden ratsastusta on aina mielenkiintoista seurata sivusta, etenkin kun kaikilla on aivan oudot pollet eikä mitään ennakkokäsitystä niiden luonteesta tai taidoista. Oma toive oli hankala esittää – itse toivoin rauhallista muttei pystyyn kuollutta – ja sain alleni Roosa kakkosen… Ehkä vielä nihkeämmän version. Satulaan nousua kyllä pitäisi vielä harjoitella, ikuisen poniratsastajan pituudella kun ei näemmä isomman selkään pääse ensi yrittämällä.Paluumatkalla väki oli aikamoisen hiljaista ja uneliasta aamuun verrattuna. Nukkumatti iski etupenkillekin, mutta sen verran havahduin, että ennätin ihailla ukkosta ja sadetta – sekä sitä räntää! Onneksi tällä kertaa vain auton lasin läpi katseltuna…Jälleen kerran onnistunut kevätretki, kiitos siitä kaikille!Sonja ja Heli Karppinen

heppojen jakoa ja laittoa
Koivikon pitkä maneesi.. 100m
väsykin iski