Apassionata 2014

© Sonja Karppinen
© Sonja Karppinen
© Sonja Karppinen
© Sonja Karppinen
© Sonja Karppinen
© Sonja Karppinen
© Sonja Karppinen

Keräsimme junnuklubin kanssa rahaa yli puolitoista vuotta: kanttiiniin on leivottu satoja pullia ja kakkuja ja pulloja kerätty moneen otteeseen sekä lantaakin yritetty myydä. Vihdoin vuoden vaihtuessa alkoi matka lähestyä ja rahat olivat koossa. Saimme niin paljon ylimääräistä, että jokaiselle jäi vähän omaan taskuunkin. Perjantaina helmikuun toisena viikonloppuna matka alkoi ja kiipesimme Onni -bussin kyytiin iltapäivällä. Matka oli pitkä, mutta seura niin hyvää, ettei istuminen haitannut yhtään. Illalla olimme kymmenen jälkeen perillä ja suuntasimme heti Omena- hotelliin, jakauduttiin kahteen huoneeseen ja kaaduttiin väsyneinä sänkyyn. 

Lauantaina lähdettiin heti aamusta kaupungille. Yli seitsemän tuntia kierrettiin Forumia ja Kamppia jokainen vähän omissa suunnissaan, jonka jälkeen kokoonnuttiin hotellilla ja lähdettiin juna-asemaa kohti. Pienen juoksun kanssa jouduttiin kulkemaan, kun juna toisensa jälkeen kerkesi lähteä, mutta sitten pääsimme kyytiin ja eipä kauaa kestänyt matka Pasilaan. Siellä päässäkin pyörittiin vähän aikaa eksyksissä, kunnes näkyi Hartwall -areena ja oltiin oikeassa suunnassa. Jotta vielä vähän saatiin jalkoja kiusata, niin kierrettiin vahingossa koko halli ympäri etsiessämme oikeaa katsomoa... No, paikoillemme kun toiseen riviin pääsimme, niin ei kauaa tarvinnut odotella. Musiikki soi ja hevoset astelivat esiin mukanaan taitavat ratsastajat ja tanssijat.

Esitys kesti väliaikoineen pari tuntia ja oli koko ajan mitä hienointa hevosten ja pukujen loistoa. Ohjelman aloitti hupaisa vanha pappa ja temppuileva aasi, jonka jälkeen tirehtööri aloitti tiiviiseen tahtiin kulkevan show’n. Lavalle tuli ratsastajia monenmoisten hevosten kanssa. Oli isoa ja pientä, nopeaa, ketterää ja voimakasta hevosta selässään eri teemojen mukaan pukeutuneet ratsastajat. Esityksen aikana nähtiin niin vesisuksilla hiihtoa, ilma-akrobatiaa kankaissa roikkuen ja tulta, kun jykevä hevonen ja lännenvarusteilla ratsastava mies pyörivät hurjaa kyytiä tulisoihdun ympärillä. Välillä shettikset kävivät näyttämässä espanjalaista käyntiä ja falabellat viilettivät hirveää vauhtia ympäri areenaa. Jännitystäkään ei esityksestä puuttunut kun mies hyppäsi kuudella hevosella yhtä aikaa esteitä. Esityksessä oli monen eri lajin edustajia, muun muassa friisiläiset tukkajumalat esittivät korkeaa koulua ja taitavat vikeltäjät kieputtelivat itseään ympäri hevosia. Yleisö tietenkin kannusti ja taputti kovaa.

Esitys sisälsi naurua, jännitystä ja monta wow -tunnetta. Uskon, ettei se jättänyt ketään kylmäksi ja kamerat saivat tosissaankin laulaa.

Apassionatan jälkeen ajelimme lähijunalla takaisin Helsinkiin, jossa suuntasimme iltapalan kera hotellille. Sunnuntai -aamuna saimme nukkua vähän pitempään, jonka jälkeen pakattiin tavarat ja lähdettiin aamupalalle. Vielä silloin kerkesi innokkaimmat kiertää muutamat kaupat ja tutustua keskustaan ennen kuin matka kotiin alkoi.

Jokaiselle jäi varmasti hyvät tunnelmat ja hieno muisto reissusta. Koko Apassionata – projekti nosti varmasti Junnujen yhteishenkeä ja toivotaan, että ensi kerralla isompi joukko meitä nuoria jaksaa innostua ja lähteä mukaan yhteiseen toimintaan:)     

Kiitos junnut hienosta matkasta!

 

Sonja Karppinen

© Sonja Karppinen